Isäni kertoi tarinan varhaislapsuudestaan. Heidän perhe asui sodan aikana Oulussa. Hänen vanhempansa olivat töissä Olulun piirimielisairaalan hoitajina. Pihapiiri oli yhteinen hoidettavien kanssa, ei ollut mitään aitoja, vain omat alueet joilla oltiin. Suurin osa kulkijoita siellä oli työhönsä tai ajatuksiinsa uppoutuneita, mutta yksi nuori hoitaja, nimeltä Mirjam, loisti. Hän aina huomasi pihalla leikkivät lapset ja tervehti heitä - oli olemassa heille. Yhtenä päivänä hän katosi ja löytyi potilaan surmaamana jääkellarista. Asiasta ei lasten kanssa puhuttu " kun eivät he tälläisistä asioista mitään ymmärrä" äitiään mukaillen isä kertoi. Tarinan herätti noin 75 vuotta myöhemmin isälleni silmiätippoja antanut hoitaja. Heidän keskustelu oli tuonut esille että hoitaja oli opiskellut Oulussa ja isän lapsuuden pihapiiri oli hänellekin tuttu. Kun hän kertoi tarinan tuntui kuin lapsi olisi saanut aikuisesta, hänen pojataan (tämän kirjoittajasta) kuulijan. Myöhemmin hän löysi oman Mirjaminsa (äitini nimi).

Elder: Heikki

Written By: Tommi Laine